Emma Juslin

Frida ja Frida on jo toinen nuoren (s. 1985!) Emma Juslinin romaani. Loistavalla huumorintajulla ja lapsenomaisella ilmaisuvoimalla kirjoitettu tarina on täynnä riipaisevan todentuntuisia yksityiskohtia ja arkipäivän karua todellisuutta. Kertojana on kasvukivuista ja kurjista kotioloistaan kärsivä 13-vuotias Selma, joka haikailee isosiskonsa Irinan perään. 20-vuotias Irina puolestaan on saanut tarpeekseen nurkkakuntaisesta suomenruotsalaisesta kotikylästään ja ankeanharmaasta kodistaan ja lähtee Pariisiin viettämään boheemielämää ja maalaamaan värikkäitä fridakahlomaisia maalauksia.

Selma yrittää aikuistua mahdollisimman nopeasti kolmen vanhemman ja kolmen nuoremman sisaruksensa puristuksissa. Erityisesti nuoremmilla on jos jonkinlaisia ongelmia uhmaiästä Spiderman-pakkomielteeseen ja autismin alkuvaiheisiin. Äiti on väsynyt ja välinpitämätön, isä juo olutta ja kiroaa EU:n direktiivejä. Naapurissa asuu täydellinen Karlssonin perhe, joilla on L-kirjaimen muotoinen sohva ja litteä TV. Perheen arkea saapuu sekoittamaan Ranskasta juhannukseksi kotiin palaava Irina, joka tuo mukanaan uuden tyttöystävänsä, tukholmalaisen Fridan.

Frida ja Frida on todella mukaansatempaavaa luettavaa, eikä ihmekään että se on saanut loistavia arvioita. Odotan mielenkiinnolla Juslinin romaanien uusia suomennoksia.

Alkuperäinen arvio… (altro)

Emma Juslinin toinen suomennettu romaani Yksin yhdessä on erittäin taitavasti kirjoitettu tarina kolmen suomenruotsalaisen naisen yksinäisyydestä. Juslin kirjoittaa oivaltavasti sanoilla leikitellen, kuvaa tavattoman kauniin arkisesti vesisateistaa tammikuuta tapahtunien ympärillä. Teoksen tunnelma kaappaa mukaansa, näet kauneuden hiljaisuudessa ja ennen kuin huomaatkaan, olet itsekin yksin yhdessä, eikä se ole huono asia.

Lukion ekaluokkalainen Olga on mustiinpukeutuva tyttö, jolla on periaate, hän ei tanssi. Hänen isänsä vaikenee naapurin Fredin kanssa (he ovat ymmärtäneet kielen puutteet) ja juo kahvia. Isän ja tyttären suhde on hiljaisen rakas ja äiti on häipynyt. Olga on lähes kaikkea vastaan, mutta loppua kohden alkaa periaatekin jo pettää.

Olgan äidinkielenopettaja, Tove, kirjoittaa runoja runokilpailuun ja yrittää kestää turhauttavaa työtään sijaisena lukiossa, jossa oppilaita ei kiinnosta oppiminen. Tovella on lämpimiä tunteita ystävänsä Stinan poikaystävään, Sebastianiin. Tämä kaikki ahdistaa Tovea, mutta tämä tyttöhän ei hajoa.

Stina taas on hajoamispisteessä; eläminen suhteessa, jossa ei rakasteta vaan toisiaan vihataan samalla tavalla, äidin itsemurha ja jäljen jättäminen (tai jättämättömyys). Stina käyttää lääkkeitään väärin ja polttaa salaa yksin kotona. Lopulta kaikki tuntuu toivottomalta ja Stina joutuu sairaalaan, sillä Jumala ei vastaa.

Naisten elämät kietoutuvat sulavasti toisiinsa ja kerronta on mukaansatempaavaa, lähes nerokasta. Kuten takakannessakin sanotaan: "Juslin on nerokas kirjoittaja, joka manaa arkisemmistakin huomioista esiin jotain peruuttamattoman koskettavaa tai kipeän hauskaa." Juslinin proosaa on helppo lukea. On vain laskettava silmänsä ensimmäiselle sanalle ja teksti hoitaa loput. Ennen kaikkea Yksin yhdessä saa tuntemaan ja ajattelemaan.

"Pako on tyypillistä lyriikalle, Tove ajattelee. Runous käyttäytyy kuin sanojen massa, johon päästetään pommi, ehkä itsemurhapommi. Kaikki roikkuu yhden sanan vatsan ympärillä.Räjähteet syttyvät ja sitten on vain kerättävä vaurioituneet verbit, adjektiivit ja typistyneet runojen minät jotka ovat jäljellä. Paranneltava niitä kuin sairaanhoitaja, laitettava laastarit ja sanottava voi kurjuutta että lyriikan aina pitääkin lentää ilmaan."… (altro)