Olli Jalonen

Tarina vetää imuunsa niin ettei kirjaa enää malttanut laskea käsistään, vaan loppuosa oli luettava yhdeltä istumalta. Jalonen edustaa minua vanhempaa ikäpolvea, mutta 70-luvun lapsena tunnistan kyllä jossakin määrin hänen ajankuvauksensa. Toisaalta olin tunnistavinani tekstistä joitakin pieniä anakronismeja, esim. liian varhaiseen aikaan sijoitettuja sanoja ja käsitteitä, ja välillä pohdin, mahtaako kirjailija myös vähän leikitellä lukijan kanssa ja kertoa eniten siitä, millaisena 70- ja 80-luku nykyään kärjistäen halutaan muistaa kuin millaisena tuolloin eläneet ne ajat oikeasti kokivat. Ja sitten taas -- kuten Jalonen tuntuu kertojansa suulla itsekin haluavan sanoa -- onhan niin, että "totuuksia" on yhtä paljon kuin kokijoitakin. Suomalaisten ikätoverien urkinta tuntui aika epätodelliselta ja älyttömältä puuhalta; onneksi meillä ei kai ihan tuollaista touhua sentään ole ollut, vaikka esim. yliopistoväen oudoista Itä-Saksa-yhteyksistä joskus vuosituhannen vaihteessa kohuttiinkin. Sen sijaan Indonesian suurlähetystön kuvaus, joka perustuu Jalosen omiin nuoruudenkokemuksiin, oli varsin hyytävää ja raadollista luettavaa. Jos minulta olisi kysytty, olisin väittänyt ettei Suomessa ole Indonesian suurlähetystöä edes ollut (hymiö). Niinpä niin, taidanpa tosiaan olla syntynyt Kekkosen ajan Suomeen.… (altro)

Deze bekroond Finse roman speelt zich af in 1979. De achtjarige Angus op het eiland St Helena, droomt ervan om in de sporen te treden van de sterrenkundige Edmond Halley. De enorme kennis naar kennis bij Angus is ontroerend. Je leeft met hem mee in de roman en volgt Angus in zijn spannende avontuur om die droom te kunnen waarmaken. Geduld, moed, loyaliteit en respect maar ook wilskracht leiden uiteindelijk tot de realisatie en een mooie vriendschap tussen de kleine jonger en de grote wetenschapper.… (altro)