Juhani Aho (1861–1921)

”Mutta silloin tuli minulle avukseni luonteen ominaisuus, joka sanomalehtimiehille on hyvin suuriarvoinen ja joka pelastaa heidät kaikista pulmista. Me saamme kirjoittaa ja me totummekin kirjoittamaan asioista, joita emme ollenkaan ymmärrä ja joista ei meillä ole etäisintäkään käsitystä. Ja minä päätin kuin päätinkin ottaa vastaan viran, jonka toimittamisesta minulla ei ollut aavistustakaan. Saisinhan käydä edes Helsingissä, jos ei muuta. Ja kohta joulunpyhäin jälkeen – taisi olla vuonna 1881 – läksin minä ”omalla hevosella” ajamaan pääkaupunkia kohti. Eihän se ollut mitään sanomalehtimiehen kyytiä. Mutta enhän minä vielä ollutkaan mikään sanomalehtimies, en totta tosiaan ollutkaan.”
Papin ja talonpojan ammateista haaveilleesta Juhani Ahosta (1861--1921) tuli kirjailija ja lehtimies. 1800-luvun lopulla Aho työskenteli toimittajana mm. Uudessa Suomettaressa ja jyväskyläläisessä Keski-Suomessa sekä Kuopiossa Savossa. Helsingissä Ahon työnantajia olivat Uusi Kuvalehti ja Päivälehti. 1900-luvun alussa Aho avusti Helsingin Sanomia.… (altro)

Sakari Topeliuksen talviteloilta
Taru Sakari Topeliuksesta
Lönnrotin kuva
Eräs epäsiveyden ja epäuskon apostoli
»Suuri vainaja»
Bergbomien jäähyväisjuhla
Muutamia muistelmia Minna Canthista
Vaihduksissa
Käynti K.G. von Essenin luona
Professori F. Perander—vainaja
Kolme kirjettä Bjömsonista
Henrik Ibsen ja me suomalaiset
Paavi Leo XIII
Matkalta Pariisiin v. 1889
Muutamia kuvia Pariisin maailmannäyttelystä v. 1889
Monsieur Henri ja hänen sanomalehtensä
Huutamassa Boulangerin hyväksi Ranskan edustajakamarissa
Sasu Punanen Pariisin saunassa
Polkupyörällä Pariisissa
Vaikutelmia Venäjältä… (altro)

Vaikka on vielä jotenkin valoisaa, ovat tulet jo sytytetyt sisällä puodeissa, makasiineissa ja kahviloissa. Ovet avautuvat ja sulkeutuvat lakkaamatta, ja niiden täydeltä ikäänkuin höyrähtää ihmisääniä, melua ja kiireistä hommaa ulos raittiiseen ilmaan. Kultaseppien ikkuna kiiluvat kalleuksia, sormukset, rannerenkaat, kellot, kynttilänjalat ja lamput kasvavat moninkertaisiksi, heijastellen kuvastimesta kuvastimeen. Silkkitavarat hehkuvat sähkötulien alla, joita terästetään lasisärmiöiden avulla. Suuret basaarit ovat ahddetut laesta lattiaan ainoastaan leikkikaluja. Kirjakaupoista vuotavat kirjat ja paperit kuin laavavirrat katukäytäville. Paitamyymälät ovat kuin lumilinnoja, joissa nietostaa valkeita kauluksia, liinaa ja palttinaa.( Y. s. 79-80)… (altro)

Juhani Ahon Rautatie (1884) on hänen esikoisromaaninsa. Se kertoo korpiseudulla asuvista Matista ja Liisasta, jotka elävät yksinkertaista elämää. Matti kuulee kylillä rovastilta ja ruustinnalta junista ja rautatiestä ja kertoo Liisalle asiasta. He yrittävät kuvitella millainen olemus rautatiellä on. Lopulta he lähtevät rautatietä katsomaan ja päättävät ajaa yhden pysäkinvälin. Matti kuitenkin innostuu kanssamatkustajan kera juomaan viinaa ja pysäkki tulee ohitettua. Matti poistetaan junasta ja pariskunta palailee kävellen takaisin radan vartta. Yhdessä he päättävät, että niin suurta ihmettä ei enää tule, jota he vielä lähtisivät asioikseen katsomaan. Aho kuvasi kirjassa hyvin syrjäseudun ihmisten kuvitelmia ja alemman luokan sekä herrojen välistä sosiaalista eroa. Kirja on klassikko ja sitä on kuvattu "tähtiluokan" kirjoitustyöksi. Romaanista on tehty useita näyttämösovituksia ja Rautatie-niminen tv-elokuuva v. 1973.… (altro)