Susi ja surupukuinen nainen on tavallaan modernisoitu versio Kallaksen Sudenmorsian -romaanista. Tässä aviopari Raakel ja Antti kokevat oman kriisinsä lapsettomuuden ja uskottomuuden kautta. Antin salarakas Mervi löytyy eräänä aamuna kotoaan raadeltuna ja samaan aikaan Raakel on kadonnut mystisesti. Asuinsaarelle on myös ilmestynyt susi...

Tarina on raadollinen ja kaunis. Niin surumielinen ja konstailematon. Sivumäärä on pieni, mutta täysin riittävä. Ääneen pääsevät Antti, Mervi, Raakel, surupukuinen nainen ja susi. Oli oikeastaan aika yllättävääkin, että moinen hahmogalleria mahtui näin pieneen teokseen, mutta niin vain kävi. Ja vieläpä täysin sujuvasti! Tuula Rotko onnistui lyhyessäkin ajassa piirtämään jokaisesta henkilöstä selkeän kuvan.

Teemanahan tässä on ennen kaikkea naisen pimeä puoli, jota suden hahmo edustaa. Joskus sanotaan, että nainen on naiselle susi, mutta tämän teoksen sanoma on lähinnä nainen on itselleen susi. Susi edustaa vuosien aikana patoutunutta vihaa, joka janoaa kostoa. Vaan onko kosto kaiken väärti? Siihen Rotko ei ota oikeastaan kantaa. Teos ei missään nimessä moralisoi mitään.

Kaikkein eniten nautin romaanin tunnelmasta. Minusta se oli hyvin samanlainen kuin Katja Kaukosen Odelmassa, mutta tämä oli kokonaisuudessaan helppotajuisempi ja suoraviivaisempi. Tässä ei kieli noussut mitenkään erityiseen asemaan (vrt. Odelma), mutta tunnelma oli samaa; haikeaa, surumielistä ja hiukan mystistäkin. Jos siis pidit Odelmasta, niin kokeile tätä!

-Morre- ( )