Juha Drufva pöllyttää tomut Runebergistä ja Topeliuksesta ja antaa kummankin kuulla kunniansa. Herkulliset kärjistykset ja aiheenmukainen tyyli saivat minut nauramaan ääneen. Kirjoituskokoelman loppupuolella alkoi toistoa kuitenkin olla liikaa, ja teksti alkoi tuntua tosikkomaiselta ja saarnaavalta -- vai syntyikö vaikutelma siitä, että käsittelyyn tuli Erno Paasilinna. Niin tai näin, aloin mielessäni riidellä kirjoittajaa vastaan ja muistuttaa, että Runeberg ja Topelius olivat kuitenkin vain oman aikansa lapsia ja kirjailijoita, eivät poliitikkoja taikka yhteiskuntatieteilijöitä saati sosiaalityöntekijöitä tai ennustajaeukkoja. Ei noiden 1800-luvulla eläneiden herrojen kontolle voi sentään kaikkia nykyajan ongelmia laittaa.