Heidi Jaatinen

Romaani kertoo pienestä Lennusta, joka elelee suomalaisessa maalaisidyllissä. Usean sukupolven asuttamat maitotilat ulkohuusseineen olivat muutama vuosikymmen sitten vielä arkipäivää, mutta nykyään lähes kadonneita. Isosiskot kikattavat vintillä, lehmiä lypsetään käsin ja pihalla haukkuu Lerppa-koira. Vanhemmat omistavat hautaustoimiston, mutta äiti ja isä ovat Lennulle jotenkin vieraan oloisia. Tärkein ihminen Lennun elämässä on mummo.

Kesäpäivät kuluvat huolettomasti pienessä elinpiirissä. Kauppa-auto tuo ruokaa ja Lennu vierailee Uuno-sepän pajalla. Pajalla Lennu tapaa myös Lukusen, Uunon ystävän. Lukusen myötä Lennun päälle lankeaa synkkä varjo, häpeällinen salaisuus, jota ei voi kertoa kenellekään.

Pienen lapsen huolettomaan maalaiselämään alkaa vähitellen kerääntyä muitakin tummia ja pelottavia asioita. Rakas mummo vanhenee nopeasti ja kun järven ympärillä asuvat vanhukset kuolevat vuoron perään alkaa Lennu pelätä, milloin on mummon vuoro. Sitten alkaa koulu ja Lennun maailma avartuu kirkonkylälle asti. Koulussa Lennu kohtaa taas uuden haasteen kiusaajien muodossa.

Vaikka Lennun elämä tuntuu pienelle pojalle kohtuuttoman rankalta, romaani on kirjoitettu niin ihanan kepeästi ja taidokkaasti, että jälkeenpäin siitä jää silti hyvä mieli. Savon murretta käytetään järjestelmällisesti dialogissa ja itsekin syntyperäisenä savolaisena tunnistin monia lapsuudesta tuttuja sanoja ja sanontoja. Muutenkin Jaatinen on tavoittanut hienosti Savon murteen vivahteet ja puhetavan.

Romaani ei takakannen tekstin perusteella kuulosta kovin jännittävältä tai erikoiselta, ja sen kansikin näyttää lähinnä surrealistiselta maalaukselta (miksi ihmeessä taivaalla seikkailee lehmä ja jäällä astelee jättiläismäinen kettu?!). Tarina on kuitenkin erittäin maanläheinen ja kikkailematon. Seija Vilén onkin kirjoittanut blogissaan, että romaani vaatii ehkä hieman hitaamman, maalaisemman lukurytmin. Näin on varmasti ainakin dialogin ja murteen osalta (jota on siis kirjassa todella runsaasti). Henkilöiden puhetta on hauska maistella rauhassa ja melkein tekisi mieli lukea dialogia ääneen. :) Muutenkin juoni ja kerronta tempaisi minut mukaansa niin, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä ja lukurytmistä oli ainakin loppua kohden hitaus kaukana!

Alkuperäinen arvostelu… (altro)