Tua Harno

Tua Harnon esikoisromaani pursuaa erikoisia ihmiskohtaloita kuin runsaudensarvi. Käsikirjoitus voitti Pentti Saarikoski -palkinnon vuonna 2012, mutta kirjoittajan ilmeisestä lahjakkuudesta huolimatta teos olisi vielä kaivannut karsintaa ja tiivistystä, muodon hiontaa. Jäin miettimään, missä määrin romaani on omaelämäkerrallinen tai kirjoittajan oman suvun vaiheisiin perustuva. Ehkä nuoren henkilön on vaikea kirjoittaa tällaisesta aiheesta kovin kypsää ja seesteistä tekstiä. Koskettavimmalta kirjassa tuntui päähenkilön isäsuhteen ja isän mielenterveysongelmien kuvaus, kun taas iso- ja isoisovanhempien yläluokkainen elämänpiiri jäi itselleni vieraaksi. Varsinkin isoisoäiti Siri tuntui kovin oudolta hahmolta, jolla ei tuntunut olevan mitään kosketuspintaa aikansa yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Olivatko vuosisadan vaihteen suomalaiset säätyläisnaiset muka jotakin toimettomia salongissa istujia?… (altro)