So not much happened really. I liked the characters though, and the atmosphere and some of the description of bits and pieces. It was a very simple read. I didn't like the last page. Not sure why. Kind of sad I guess. Things were finally just starting to happen and it just stopped. I did like the feel of the village and the characters. Would have liked a bit more of them. But that ending made me rate it one star less unfortunately. ( )

So not much happened really. I liked the characters though, and the atmosphere and some of the description of bits and pieces. It was a very simple read. I didn't like the last page. Not sure why. Kind of sad I guess. Things were finally just starting to happen and it just stopped. I did like the feel of the village and the characters. Would have liked a bit more of them. But that ending made me rate it one star less unfortunately. ( )

Tämä kirja onnistui yllättämään minut. Täysin. Ensinnäkin se imaisi minut mukaansa vastoin kaikki odotuksia, vaikka siinä ei oikeastaan tapahtunut paljon mitään. Ja kun pari sivua ennen loppua ehdin jo ajatella, että 'olipa ihan kiva, leppoisan mukava tarina', niin yllättävä loppuratkaisu veti maton jalkojeni alta ja jätti järkyttyneen jälkimaun. En ole aiemmin tajunnut, miksi Dan Rhodesia pidetään niin ihmeellisenä kirjailijana, mutta Kulta oli vaikuttava kokemus.

Japanilais-brittiläinen Miyuki lähtee pariksi viikoksi lomalle pikkukylään Walesiin, asumaan erakkona puuhellalla varustetussa, karussa pikku mökissä. Hän lukee kirjan päivässä (kuulostaa ihanalta!), vaeltelee rannikolla ja käy iltaisin pubissa ottamassa muutaman oluen omalaatuisten paikallisten asukkaiden kanssa. Miyuki kuuntelee kyläläisten outoja keskusteluja, oppii tuntemaan pitkän herra Hughesin, lyhyen herra Hughesin ja herra Puwin, yrittää torjua pubinomistajan lähentely-yrityksiä ja ikävöi tyttöystäväänsä Grindliä. Erään yöllisen päähänpiston innoittaman Miyuki päättää spraymaalata yhden rannikon kivistä kullankeltaiseksi... Ja siitä syntyy tietysti kaikenlaista soppaa.

En tiedä, miten Rhodes onnistuu kirjoittamaan jotain näin aidon huvittavaa ja kevyttä - ja onnistuu silti kehittämään koskettavan, järisyttävän lopun. Tai ehkä samastuin Miyukiin vähän turhan voimakkaasti... Kieli ja huumori on ainakin loistavaa.

Alkuperäinen arvostelu ( )

http://bogbrokken.blogspot.com/2011/09/dan-rhodes-guld-2008.html ( )

Miyuki, half japanese/half welsh, spends two weeks of every year in a remote welsh village, a holiday away from her partner and life. The "action" happens mainly in the village pub, The Anchor, and the nearby coast. I say action, there isn't much of that. But still, there is a story, mainly driven forward by the sparse dialogue in the pub with the few regulars and in Miyuki's head giving us small glimpses into her life as well as the life of the few villagers we meet. And bit by bit we assemble our own version of the story. It is a little bit sweet for my taste, a little bit twee, but nevertheless beautifully written. It is warm, gentle, a little bit sad but lacks what I am looking for: challenge. ( )