Jyrki Vainonen

The highlight stories were blueberries, the garden and the library.

Torneissa yhdistyy yllättävällä tavalla ääretön mielikuvituksellisuus ja äärimmäisen taitava, eleetön kieli sekä jotenkin lapsellinen tai sadunomainen perusjuoni ja rankka tematiikka.

Kirja oli erittäin viihdyttävää luettavaa, mutta syvällisempi ymmärrys taitaa edellyttää toista luentaa. Ainakaan itse en kiinnittänyt riittävän aikaisin riittävästi huomiota kuvallisempaan tai symbolisempaan tasoon, joka lopulta muuttui tärkeän tuntuiseksi.

An improvement over the preceding collection, Luutarha. Whereas Vainonen earlier wrote a lot of pure fantasy with no obvious personal involvement, this time he goes into deeper themes, such as family relations. Many human emotions and problems are treated in refreshing ways.

Original flashes of unusual people and even more unusual worlds, but overall a bit without direction. The writing itself is good, but the stories are not as compelling as Vainonen's best work.